Arvaa ketä ajattelen

Aino on aloitteleva valokuvaaja, joka ensimmäisen näyttelynsä avajaisia odotellessaan tekee sukelluksen menneisyyteensä; lapsuuden päiviin ja vuosiin, jotka johtivat vääjäämättä kohti yhtä ainoaa pistettä.

Ainon lapsuuteen palataan takautumin. Läsnä ovat äiti, Kaisa-ystävä ja kaksi vuotta vanhempi Aki-veli. Kesiä vietetään sinisessä huvilassa veden äärellä, mutta vääjäämättä jotain on tapahduttava ja onnen väistyttävä.

Nousiaisen kieli on kaunista, ja osa lauseista sellaisia, joihin haluaa palata, lukea useamman kerran sekä makustella suussa ja mielessä. Tarinan keskiössä on sisaruussuhde ja tähän liittyvä mahdoton rakkaus.

”Minä ihailin Akin järkkymätöntä välinpitämättömyyttä. Asiat huuhtoutuivat hänen ylitseen kuin laineet; jälkeäkään jättämättä pyyhkäisivät ylitse turhaan lausutut pyynnöt ja vaatimukset.”

Tässä on pieni, kaunis ja tavallaan lohdutonkin tarina, joka suorastaan vaatii lukemista uudelleen.