Caj Bremer: valokuvaaja

”Valokuvaaja” –kirja sopii lempeän kiireettömään koti-iltaan, lehteiltäväksi aistit avoinna nauttien.

Carl-Johan Bremer (s. 1929) on monesti palkittu suomalainen valokuvaaja ja akateemikko. Hän on toiminut kuvaajana mm Hufvudstadsbladetissa, Helsingin Sanomissa ja Viikkosanomissa sekä Valokuva-lehden päätoimittajana ja taiteilijaprofessorina. Vuonna 2009 hän sai akateemikon arvonimen.

Nopeasti selattava kuvateos, arvelin, kun sain hänen tuotantoaan esittelevän kirjan käteeni, kun näyttelykin, jonka yhteydessä kirja ilmestyi, tuli käytyä katsomassa keväällä. Toisin kävi. Olen tutkinut kirjaa useaan kertaan ja viettänyt monien kuvien kohdalla pitkiäkin tovia vain nauttien näkemästäni ja kokemastani. Tuo Ateneumin retrospektiivinen näyttely oli toki vaikuttavaa nähtävää sekin, mutta jotenkin kuvat avautuivat minulle toden teolla vasta kirjan sivuilla. Suurennokset Bremerin kuvista puhuttelivat eri tavalla kuin intiimimmät painetut versionsa.

Vanhimmat kuvat on otettu 1950-luvun alussa ja tuoreimmat viime vuonna. Mukana on lehtikuvien lisäksi perhekuvia ja luontotutkielmia. Aiheet vaihtelevat muotikuvista sotareportaasien kuvituksiin. Tyypillistä Bremerille on kyky vangita kuvaan olennainen nopeasti ja tarkasti, jokainen kuva kertoo jotain, sisältää tarinan, olematta silti asetelmallinen.

Mustavalkoisissa kuvissa valo rakentaa kohteen maalauksellisesti, monumentaalisuus on laatusana, joka sopii moneen kuvaan. Värilliset luontokuvat tuovat vahvasti mieleen romantiikan ajan maalaustaiteen maisemakuvauksen. Kuvat ihmisistä ovat kohdettaan kunnioittavia ja vaikka ne ovat hyvin kauniita, niin ne eivät ole siloteltuja, vaan dokumentoivia ja avaavat ikkunan ihmisten arkielämään.

Sotakuvat eivät mässäile kauhuilla, mutta hätkähdyttävät ja herättävät ajattelemaan, kuten esimerkiksi afrikkalaisten lapsisotilaiden kuvat. Välittömyys ja lämpö sävyttävät Bremerin ihmiskuvausta niin ranskalaisen aristokratian kuin kiinalaisten maanviljelijöiden parissa. Kuvissa on usein myös hyväntahtoista huumoria, kuten kuvassa japanilaisista munkeista odottamassa junaa. Siinä munkkijoukon perinteinen vaatetus ja vakavat hahmot luovat paljonpuhuvan kontrastin rautatieaseman kalseanmoderniin ympäristöön nähden.

”Hän kykenee pelkistämään olennaisen näennäisen yksinkertaiseksi kuvaksi, jota lempeä huumori usein sävyttää”, kuten Ateneumin näyttelyn esittelyssä Bremerin taiteilijanlaatua osuvasti tiivistetään. ”Valokuvaaja” –kirja sopii lempeän kiireettömään koti-iltaan, lehteiltäväksi aistit avoinna nauttien.