Elena

Kiehtova pienoisromaani yksinäisestä miehestä, jolle arvoituksellinen nainen muodostuu pakkomielteeksi.

Kirjaston Kaunomaanantai-lukupiirin käsittelyssä ollut kirjailija Joel Haahtela selvästi jakaa lukijoita: ne, jotka juhlivat uuden kirjan ilmestymistä ja ne, jotka kaipaavat kirjoihin juonta, tapahtumia ja vauhtia.

Helmikuisena iltana lukupiiriläisissä oli mukana sopivasti molempia, joten ilta sujui vilkkaan keskustelun merkeissä. Lukupiirissä oli mukana parikymmentä osallistujaa, joista erityisesti huomioitiin pari uutta mieshenkilöä.

Sanomalehti Pohjalaisessa oli viikonloppuna Joel Haahtelan haastattelu ja arvio hänen uusimmasta kirjastaan ”Traumbach”, missä yhteydessä mainittiin kirjaston lukupiirin käsittelevän maanantaina Haahtelan ”Elenaa”. Toimittaja oli mukana lukupiirissä ja piiriläiset saivat häneltä lisävalaistusta kirjailijaa ja kirjoittamista koskeviin kysymyksiin.

Haahtela- fanit ylistivät kirjan kaunista kieltä ja hidasta tapahtumattomuutta: ”pidän sanoista… kaunis kirja… kuin olisin ollut taidenäyttelyssä… sanat soljuvat kuin musiikki… haahuilu on kaunista… ei tarvitse tapahtua mitään erityistä….Ja ne, joihin ”Elena” ei ollut tehnyt niin suurta vaikutusta ihmettelivät juonen puuttumista, tapahtumaköyhyyttä, huumorittomuutta, lyhyitä lauseita ja olemattoman lyhyitä kappaleita ja poimivat kirjasta esimerkkilauseita, joiden kauneus ja täydellisyys asetettiin kyseenalaiseksi.

Toisaalta kirjan rakenne – matkan varrella annetut vihjeet päähenkilön elämästä ja vasta aivan lopussa kokonaan avautuva tarina –  saivat myötämieltä osakseen. Arvailuja kirjan tuntemattomaksi jäävästä tapahtumapaikasta ja –ajasta esitettiin ja ajatusten siivittämänä keskusteltiin myös Haahtelan yhteyksistä ja kiinnostuksesta Saksaan ja saksan kieleen. 

Yle Areenan kirjailijahaastattelussa Joel Haahtela mainitsee Thomas Mannin ”Taikavuoren” yhtenä merkittävimmistä lukukokemuksistaan. Kotimaisista kirjailijoista Raija Siekkinen on hänen kirjallisia esikuviaan. ”Katoamispiste” –romaanissaan Haahtela käsittelee juuri Siekkisen elämää ja ajatuksia.

Kaiho, kaipaus, menetys, suru, niihin jumiin jääminen, ja toisaalta pyristely ja kurottaminen kohti jotakin hyvää ja parempaa on kirjailijan itsensä mielestä teemana kaikissa hänen kirjoissaan. Hän tutkii paitsi päivätyössään psykiatrina myös kirjoissaan sitä mitä ihmismielessä tapahtuu. Ihminen on heijastusta ja sattumuksilla, yksittäisillä kohtaamisilla ja tapahtumilla voi olla todella ratkaiseva vaikutus ihmisen elämään. Tässä pienoisromaanissa Elenan kohtaaminen pelasti kirjan päähenkilön elämälle.

”Elenan” tapahtumaköyhyyttä valitelleet piiriläiset saivat lukuvinkin, että Joel Haahtelan ”Lumipäiväkirjassa” seurataan kahtakin rinnakkaista jännittävää juonta.  Lisäksi kuulimme, että Haahtelan tyylistä pitävät viehättyisivät varmaan myös John Galsworthyn ”Omenapuu” ja Joseph von Eichendorffin ”Tyhjäntoimittajan elämästä” –kirjoista.