Kotimainen kirjallisuus 2000-2017

Kaunokirjallisuuden tärkeä asema on säilynyt myös uudella vuosituhannella, vaikka sähköiset viestintä- ja viihdemuodot ovat tulleet kirjallisuuden rinnalle kilpailemaan ihmisten ajankäytöstä. On kuitenkin mahdotonta määritellä, minkälainen on 2000-luvun ”suomalainen romaani”. Kirjallisuus vastaa hajaantuneisiin lukijayhteisöihin tarjoamalla vaihtelevia runouden ja proosan lajityyppejä. Trillerikuviot, scifiainekset, fantasia, dekkari ja jopa porno kelpaavat sekoittuneiden nykyromaanien materiaaliksi. Vaihtuvien näkökulmien tekniikka on tullut jäädäkseen, ja sitä ovat käyttäneet muun muassa Juha Itkonen romaanissaan Kohti ja Riku Korhonen teoksessaan Lääkäriromaani.

Perheen ja parisuhteen kuvaukset ovat säilyttäneet asemansa kirjallisuuden aiheena, samoin elämäkerralliset ja historialliset romaanit. Mikko Rimmisen romaaneissa on paluuta kirjallisuuden vanhempiin kerroksiin, ja esimerkiksi Pussikaljaromaania on verrattu Aleksis Kiven ja Volter Kilven teoksiin.

Kaiken kaikkiaan omakielinen kirjallisuus on elänyt vahvan kasvun aikaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. 2000-luvun ensi kymmenellä Suomessa ilmestyi useita romaaneja, jotka ovat menestyneet hienosti kansainvälisestikin, esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus ja Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Monet suositut kirjailijat kuten Jari Tervo, Tuomas Kyrö ja Miika Nousiainen näkyvät viestimissä valtakunnan ykkösjulkkiksina.

Runous on säilyttänyt läpi vuosisatojen profiilinsa nuorimman kirjallisen sukupolven ”sisäänheittolajina”. Suomalaisen nykyrunon asema ei ole kuitenkaan yksin nuorten kansoittama, vaan runoja kirjoittavat myös varttuneemmat tekijät. Erilaiset tarvepainatteet (book-on-demand), omakustanteet sekä digitaaliseen verkkoon kirjoitettu runous lisäävät muuten julkaistujen runokokoelmien määrää. Hakukonerunous tai ”googlerunous” ovat uusia runouden ilmiöitä. 2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden yksi erityispiirre yli muiden onkin runouden korkea taso, runsaslukuisuus ja monipuoliset tekotavat.

Tägit:

Kirjoittanut: Virva Soikkeli 12. tammikuuta 2018