Mikä yhdistää antiikin roomalaisia ja nykypäivän vaasalaisia - osa 2

Vaasalaiset ovat innokkaita kirjaston käyttäjiä. Antiikin Roomassa oli myös kirjastoja. Sivistyneen herrasmiehen kirjastossa saattoi olla tuhansia niteitä ja kirjastonhoitajana kreikkalainen oppinut, usein sotasaaliina tuotu orja. Rooman ensimmäinen yleinen kirjasto perustettiin jo v. 33 eaa. Myöhemmin niitä saatiin lisää ympäri valtakuntaa, suurin oli keisari Trajanuksen rakennuttama mahtava kirjastokompleksi Capitolinus-kukkulan juurella. Rooman kylpylöiden yhteydessä, myös köyhälle kansalle tarkoitettujen, toimi usein kirjastoja. On arveltu, että 10-30 % keisariajan roomalaisista osasi lukea. Kirjailijat vierailivat ylhäisön pidoissa lukemassa ääneen, mutta myös tavallisen kansan julkisissa kirjastoissa oli kirjailijavierailuja. Aloittelevat kirjailivat lukivat tekstejään usein myös toreilla ja kadunkulmissa tehdäkseen itseään tunnetuiksi.

Vitsien kertominenkaan ei ole mikään uusi asia. Vitsikirjoja oli antiikissa jo 300-luvulla eaa., niistä vanhin oli tiettävästi Aleksanteri Suuren isän omistuksessa. Roomassa luettiin paljon vitsikokoelmia, jotka olivat hyvin suosittuja keräilykohteinakin. Puhetaidon oppaissa neuvottiin, kuinka puhuja voi käyttää sutkauksia ja naurattamista apunaan, mutta varoitetaan, että nauru voi olla aseena vaarallisin käyttäjälleen.


Roomalaiset pitivät myös erilaisista pilkkarunoista. Tunnetuin laatija oli Martialis (s. v. 40):
"Nykyään olet gladiaattori,
ennen olit silmälääkäri.
Samanlaista jälkeä teit lääkärinä
kuin nykyään gladiaattorina."


Vitsit olivat paljolti samantyyppisiä kuin nykyään kerrotut, ainakin aiheiltaan. Syöminen ja juominen, ala- ja peräpään alueet, kanssaihmisten tyhmyys ja toilailut ovat olleet suosituimpia naurun aiheita jo tuhansia vuosia. Suosittuja olivat myös henkilökaskut tunnetuista julkisuuden ja historian henkilöistä ja vallanpitäjistä. Meidän blondi-, ruotsalais- ja puujalkavitseillemme löytyy kosolti vastineita antiikista. Jotkut kaskut ovat jopa säilyneet hengissä antiikista meidän aikaamme, matkan varrella vain hieman muuntuen.


”Sidonilaiselta teurastajalta pyydettiin lainaksi pitkää veistä Smyrnaan asti. –Ei minulla ole niin pitkää, teurastaja vastasi.”

” Kymeläinen oli uimassa ja alkoi sataa. Hän sukelsi, ettei kastuisi.”

Myös stand up –komiikka oli suosiossa, ja talent-kisatkin tunnettiin. Näyttelijä Publilius Syruksesta tuli superjulkkis v. 46 eaa., jolloin Caesar järjesti Roomassa suuret juhlat ja niiden yhteyteen kykykisan, miimikilpailun, jossa osallistujat joutuivat improvisoimaan annetusta aiheesta. Nuori Publilius Syrus voitti tasokkaan kilvan ja hänestä tuli yleisön idoli. Varsinkin kaupungin nuoret olivat innokkaita Publilius-faneja ja toistelivat hänen repliikkejään jatkuvasti. ”Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki”,  ”tuhlauksen voi pysähdyttää vain puute”, sanaili Publius. Arto Kivimäki on suomentanut hänen mietteitään kokoelmaksi nimeltä Hiuksellakin on varjo.

Vitsikirjojen vastapainona toisena suosittuna keräilykohteena olivat hautarunokokoelmat. Tunnetuilta runoilijoilta voi tilata hautarunoja, mutta useimmiten muistokirjoituksen laativat omaiset. Siksi ne ovat monesti hyvin koskettavia ja tarjoavat oivallisen näkymän antiikin ihmisten mielenlaatuun. Roomalainen avioliitto oli yleensä järkiavioliitto eikä rakkaudella ollut sijaa sitä solmittaessa, mutta hautarunot antavat usein toisenlaisen kuvan sekä puolisoiden että vanhempien ja lasten välisestä suhteesta ilmaisten aitoa rakkautta ja kaipausta. Hautarunot saattoivat olla myös humoristisia - ”…täällä [Manalassa] tulee halvalla toimeen” - tai varoittaa ohikulkijoita vahingoittamasta hautaa. Hautarunoja julkaistiin kokoelmina jo antiikin aikoina. Hautojen lauluja -teokseen on suomennettu joukko aikansa suosituimpia ja koskettavimpia runoja.


Älä pelkää Manalan virtaa,
tyhmyyttä on pelätä kaiken aikaa kuolemaa
ja menettää elämän riemut.

  1. IKIVANHA

    Alanimeke: ANTIIKIN VITSEJÄ JA SUKKELUUKSIA
    Kieli:
    Suomi
    Julkaisuvuosi: 2002
    Luokitus: Suomenkielinen kertomakirjallisuus
    Aineistolaji: Kirja
  2. Hiuksellakin on varjo

    Alanimeke: roomalaista elämänviisautta
    Tekijä: Publilius
    Kieli:
    Suomi Latina
    Julkaisuvuosi: 2005
    Luokitus: Mietelausekokoelmat. Sitaattikokoelmat
    Aineistolaji: Kirja
  3. Hautojen lauluja

    Kieli:
    Suomi
    Julkaisuvuosi: 2008
    Luokitus: Suomenkieliset runot
    Aineistolaji: Kirjasarja

Kohderyhmät:

Tägit:

Kirjoittanut: Heli 4. syyskuuta 2014