Herääminen

Voimakkaan naisen voimakas tarina pastellisävyissä

Ihan pakko on kutsua Chopinin esikoisromaania pastellisävyiseksi, vaikka tarina itse ei olekaan mitään pehmeää tavaraa. Chopin kuitenkin kirjoitti kuvauksensa 1800-luvun lopun Louisianasta niin herkällä otteella, että sitä lukiessa rehevät etelävaltiolaismaisemat ja ihmiset valkeissa kesäasuissaan, naiset röyhelöissään ja leveälierisissä olkihatuissaan, näyttäytyvät lukijalle kuin pehmeäsävyinen maalaus tai pastellipiirros.

Nuori rouva Edna Pontellier, kahden pienen lapsen äiti, naimisissa menestyvän liikemiehen kanssa, havahtuu  eräänä aivan tavallisesti alkaneena kuumana kesänä outoihin tuntemuksiin. On kuin hän näkisi läheisensä, ympäristönsä ja ennen kaikkea itsensä aivan uusin silmin. Hän on aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta ja harrastanutkin taiteilua, kuten siivolle porvarisrouvalle sopii, ollessaan joskus vapaana lastenhoidosta, talouden johtamisesta ja seuraelämän velvoitteista.

Tänä kesänä kuitenkin maalaaminen alkaa tuntua yhä tärkeämmältä. Tavalliset arjen puuhat, jopa omat rakkaat lapset, hermostuttavat häntä. Aviomies on poissa suurimman osan ajasta, liiketoimissaan ja klubillaan, ja hänen moittivat kommenttinsa Ednan taloudenpidosta saavat tämän kiihkeiden itku- ja masennuskohtausten valtaan. Lisäksi hän tapaa nuoren Robert Lebrunin, jonka seurassa päivät kuluvat kuin siivillä miellyttävästi keskustellen ja luonnossa retkeillessä.

Robert lähtee pitkälle liikematkalle, Edna perheineen palaa kesäpaikasta kaupunkiin, ja Edna aloittaa suuren muutoksen elämässään. Hän jättää talouden palvelijoiden hoitoon, isoäiti hakee lapset luokseen, Edna luopuu seurapiirielämästäkin melkein täysin ja omistautuu maalaustaiteelle. Muutenkin hän päättää tehdä ihan mitä tahtoo ihan milloin tahtoo ja muuttaa jopa pois kotoa omaan pikku taloon.

Hän olisi onnellinen ja tyytyväinen uuteen elämäntyyliinsä, mutta aviomies on asioista aivan eri mieltä. Ednaa raastaa ero lapsista, hän ikävöi heitä kovasti  ja tuntee voimakasta syyllisyyttä laiminlyödessään äidin velvollisuudet. Myös ero Robertista vaivaa yhä enemmän, Ednan on lopulta myönnettävä itselleen olevansa rakastunut nuorukaiseen. Vapauden ja vastuun yhteensovittaminen tuntuu yhä vaikeammalta. Paineet kasvavat, ja Edna tekee lopulta raskaan ratkaisun.

Romaani ilmestyi ensimmäisen kerran 1899 ja aikalaiset tuomitsivat sen ankarasti. Sitä paheksuttiin ja pidettin moraalittomana, kriitikot tyrmäsivät kirjan täysin sen sisällön epäsovinnaisuuden takia ja sen kirjalliset ansiot jäivät kokonaan sivuun.

”Heräämistä” on pidetty feministisen kirjallisuuden klassikkona. Se ei kuitenkaan ole mikään tendenssiromaani, eikä Edna suinkaan ole mikään kirkasotsainen naisten oikeuksien esitaistelija. Hän on nainen, joka herää vähitellen tuntemaan omat taipumuksensa, halunsa ja seksuaalisuutensa, ja törmää väistämättä sosiaalisiin esteisiin niiden toteuttamisessa. Nuo esteet ovat yhä olemassa naisten tiellä myös meillä länsimaissa, vaikkain verhotummin, ja kirjalla onkin paljon annettavaa nykylukijallekin. Kukapa ansioäiti ei olisi kokenut vastaavanlaisia syyllisyydentunteita viedessään aamulla itkuiset lapset helmoistaan hoitotädille ja lähtiessään työhön, joko itseään toteuttaakseen tai  vaikkapa vain toimeentulon saamisen pakosta.