Hyvinvointivaltion läpimurto

Päivi Uljaksen väitöskirja osoittaa, että hyvinvointivaltiomme ei syntynyt poliitikkojen tai johtajien hyvästä tahdosta vaan muutos saatiin aikaan tavallisten suomalaisten aktiivisella toiminnalla tiukassa tilanteessa.

Sodan jälkeen, erityisesti 1950-luvun loppupuolella, alkoi Suomessa nopea ja voimakas rakennemuutos. Aiemmin oli eletty pienviljelyvaltaisessa puolittaisessa omavaraistaloudessa, jossa suurin osa ihmisistä saattoi pärjätä ja vaurastuakin kovalla työteolla. Tämä talousmuoto alkoi kuihtua ja pienviljelijän elämän edellytykset huonontua, eikä enää voitu tukeutua vanhoihin sukujen ja kylien muodostamiin turvaverkkoihin. Tämä kehitys oli niin nopeaa, että v. 1956-63 myös vanhat taloudelliset ja poliittiset valtarakennelmat alkoivat murtua. Jouduttiin kansallisesti miettimään koko valtion uudelleen järjestämistä ja sen luonnetta.

Tässä tehtävässä tavallisilla kansalaisilla ja kansanliikkeillä oli merkittävä rooli. Käynnistyi kiihkeä poliittinen kuohunta. Päivi Uljas kirjoittaa: ”Kansalaisliikehdintään osallistuneet ihmiset olivat joko köyhtyvän maaseudun mökkiläisväestöä tai usein juuri maaltamuuttajia. jotka olivat kuitenkin kasvaneet yhteisvastuun oloissa kantamaan huolta perheistään.”

Näin alkoi suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen. Yhteisvastuun hengessä koettiin tärkeäksi jakaa kasvava kansantulo tasaisemmin. Haluttiin tasa-arvoa ja kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia.

Vastustus oli kovaa, vanha poliittinen ja taloudellinen eliitti ei halunnut tinkiä eduistaan. Hintoja korotettiin ja valtion menoja leikattiin samaan malliin kuin nykyäänkin, mutta työväestö ja maaseudun pieneläjät pyrkivät tavoitteisiinsa yhteisvoimin, niin että 1960-luvulle tultaessa hyvinvointivaltioajatus alkoi kuitenkin olla voitolla.

Uljaksen väitöskirja osoittaa, että hyvinvointivaltiomme ei syntynyt poliitikkojen tai johtajien hyvästä tahdosta vaan muutos saatiin aikaan tavallisten suomalaisten aktiivisella toiminnalla tiukassa tilanteessa. Lakkoiltiin ja osoitettiin mieltä yhtenä rintamana, kuin arabikeväässä konsanaan. Nykypäivään verrattuna tilanne 1950-60-luvulla oli erilainen sikäli, että kansalla oli yhteinen etu, jota ajettiin yhdessä ja ammattiyhdistysliikkeen asema ja suhtautuminen järjestäytymättömiin oli toisenlainen.

Päivi Uljas on toiminut vuosikymmeniä ay-liikkeen palveluksessa. Aiemmissa kirjoissaan hän on käsitellyt ammattiyhdistysliikettä, hyvinvointivaltiota ja suomalaista kansalaistoimintaa.  Hyvinvointivaltion läpimurto on väitöskirja, mutta helppolukuinen sellainen. Uljas kirjoittaa sujuvasti ja mukana oleva runsas haastatteluaineisto tekee siitä eloisan luettavan.