Kaikki mitä rakastin

Älykäs, koskettava romaani New Yorkin taidemaailmasta.

Kirjaston Kaunokeskiviikko-lukupiiritapaamisen luku-urakkana oli tällä kertaa (marraskuu 2011) Siri Hustvedtin ”Kaikki mitä rakastin”, sivumäärältään kohtalaisen mittava, kolmiosainen romaani.

Marraskuun pimeillä haaste saattoi tainnuttaa osan lukijoista, mutta keskustelua kirjasta syntyi – puolesta ja vastaan.

Romaani kietoo kahden perheen elämää toisiinsa. Kertoja on Leo, vanha mies, joka muistelee elettyä elämää.  Kaikki keskeiset henkilöt kirjoittavat tai maalaavat.  Leo kirjoittaa lähinnä taiteesta, hänen vaimonsa Erica opettaa ja kirjoittaa, Bill maalaa, hänen ensimmäinen vaimonsa Lucille kirjoittaa, ja toinen vaimo Violet on hänen mallinsa, ja kirjoittaa myös. Leon ja Erican poika Matt on taitava piirtäjä jo lapsena.

Käännekohdan romaanissa muodostavat traagiset tapahtumat, jotka mullistavat kaikkien elämän. Kirjan tempo kiihtyy loppua kohden paitsi konkreettisten tapahtumien myös pohdinnan tasolla. Keskeisenä kirjassa on kysymys elämästä ja sen kestämisestä: suru, avioliiton arki, suhde taidekriitikoihin, oman lapsen tuntemattomuus/arvaamattomuus jne. Ihminen kaikkien menetystensä ja niiden seurausten keskellä. 

Lukupiirin mieslukijaa hämmästytti esimerkiksi New Yorkin taidepiireihin sijoittuvan romaanin päähenkilöiden vaivattomat työpaikan vaihdot – luennoitsijaksi tuosta vaan maineikkaisiin opinahjoihin ja sujuvat solahtamiset monimutkaisiin taidepiireihin. Tapahtumaympäristö siis tuntui vieraalta ja liian siloitellulta.

Naislukijaa viehättivät lähes sivulauseisiin upotetut elämänviisauksien makuiset huomiot, joita joku toinen voisi pitää naistenlehtien vakiokamana. Hämmästyttävän tarkasti ja asiantuntevasti Hustvedt kuvaa taidetta ja taiteen tekemisen prosessia.

Ja kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että naisena Hustvedt eläytyy päähenkilömiehen näkökulmaan aidontuntuisesti ja syvällisesti. Tyypillinen naisia koukuttava kirja – mieslukijan mielestä.