Kissatappelu

Innostava työkomennus madridilaisen aatelismiehen taidekokoelmaa arvioimaan muuttuu yllättäen seikkailuksi.

Espanjan sisällissodan aattona 1936 hiljaisen brittiläisen taiteentutkijan kohtalo kytkeytyy oudosti ja kiehtovasti falangistien ja kenraali Francon nousuun ja sitä kautta kansainvälisen huippupolitiikan salaisiin kiemuroihin. Hienovaraisen mustan huumorin ja kafkamaisten käänteitten sävyttämää kertomusta on nautinnollista lukea. Se on kirjoitettu sirolla ja kaunopuheisella tyylillä, joka sopii hyvin romaanin aikaan ja paikkaan. Tarinasta ei puutu jännitystä ja pelkoa, mutta romantiikallekin löytyy sijansa, kun nuori markiisitar päätyy yliopistomiehen hotellihuoneeseen.

Falangistipuolueen perusti 1930-luvulla entisen diktaattorin Miguel Primo de Riveran lakimiespoika José Antonio Primo de Rivera. Sen ideologia muistutti Italian ja Saksan fasistipuolueita. Keskeistä oli sosialismin ja marxilaisuuden sekä tasavaltalaisuuden vastustaminen ja katolilaisuuden sekä Espanjan loistokkaan menneisyyden ihannointi.

Valtakamppailussa kaikki epäilevät ja vakoilevat kaikkia. Mikään ja kukaan ei välttämättä ole sitä miltä näyttää tai sanoo olevansa. Ja kuka tahansa viaton sielukin voi yllättäen joutua vedetyksi juonittelujen pyörteisiin. Kissatappelu on hieno kuvaus poliittisen valtataistelun absurdeista piirteistä. Kirja on myös oiva jännityskertomus. Kun tarinassa päästään vauhtiin, ei lukemista malttaisi lopettaa. Taidehistorioitsija- Anthonyn hurja seikkailu istuu erinomaisesti historiallisten henkilöiden vaiheisiin ja todellisiin tapahtumiin.

Eduardo Mendoza sai romaanista Espanjan tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Planetan vuonna 2010.

Lisätietoa Espanjan kuohuvasta 1930-luvusta ja romaanin henkilöistä löytyy esim. Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Falange_Espa%C3%B1ola.