Kotimainen kirjallisuus 1980-luvulla

1980-luku

1980-luku oli Suomessa tasaisen talouskasvun aikaa. Työllisyysaste oli korkea, elintaso nousi, ja maa siirtyi jälkiteollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Nousukausi toi mukanaan myös kasinotalouden ja jupit, itsekkyyden ja ahneuden.
Suomalaista identiteettiä ja kotoisia elämänkuvauksia kuvattiin kirjallisuudessa edelleen, mm. Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjassa ja Orvokki Aution Pesärikko-sarjassa. Erityisen suosittuja olivat Kalle Päätalon maalaisoloja pikkutarkasti kuvaavat Iijoki-kirjat, Laila Hietamiehen Kannas- ja Laatokka-sarjat sekä Kaari Utrion historialliset romaanit.

1980-luvun johtava satiirikko Erno Paasilinna ruoti kirjoissaan demokratiaa, valtaa, tiedonvälitystä, armeijaa ja luonnonsuojelua. Tunnustuskirjallisuudessa Henrik Tikkasen ja Christer Kihlmanin rinnalle nousi Teuvo Saavalainen (pääteos Ja poika vaikenee, 1984). Arto Paasilinnan huippusuosittuja veijariromaaneja myytiin yli miljoona kappaletta. Matti Yrjänä Joensuun rikosromaaneissa painopiste oli yhteiskunnallisen tilanteen havainnoimisessa.

Dekkareiden ja tieteiskirjojen arvostus nousi, mutta Leena Krohnin edustama fantasia oli vielä Suomessa suhteellisen tuntematon kirjallisuudenlaji. 1980-luvulla myös kyseenalaistettiin perinteisen romaanimuodon ilmaisumuotoja. Uuden romaanimuodon kokeiluista kiistellyin oli Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema (1985). Olli Jalonen puolestaan hyödynsi mm. sosiologiaa teoksissan, ja esimerkiksi romaani Hotelli eläville (1983) esittelee synkän tulevaisuuden utopian.

Selvimmin vuosikymmenen kirjallisuudesta erottuu ns. pahan koulukunta, joka puhuu samalla värähtämättömällä äänellä niin hyvästä kuin pahastakin. ”Pahan kirjailijoita” olivat mm. Annika Idström, Esa Sariola ja Eira Stenberg. Illuusioton ja pessimistinenkin elämännäkemys olivat tyypillisiä monille nuoren polven kirjailijoille, esimerkkeinä Juha Seppälä, Rosa Liksom ja Joni Skiftesvik. Anna-Leena Härkönen aloitti kirjailijanuransa pojan näkökulmasta kerrotulla romaanilla Häräntappoase (1984).

1980-luvulla näytti siltä, että nasevimmat tekstit syntyivät sellaisten rock-lyyrikoiden kynästä kuin Tuomari Nurmio, Juice Leskinen ja Ismo Alanko. Vahvoja lyriikan edustajia olivat kuitenkin jo paljon aikaisemmin uransa aloittaneet runoilijat, kuten Bo Carpelan ja Gösta Ågren. Sirkka Turkka ja Helena Anhava kirjoittivat luontorunoja, Anhava myös ihmissuhteista kertovia runoja. Arja Tiainen kirjoitti naisen elämästä rempseästi, ja Ilpo Tiihonen runoili hilpeän omintakeisesti riimitellen.

Suomenruotsalaisen kirjallisuuden puolella alkoi 1980-luvulla romaanibuumi. Perinteisen, näkökulmaltaan kapeahkon psykologisen romaanin rinnalle tulivat nyt laajat, tyyliltään realistiset romaanit. Buumin edustajia olivat mm. Fredrik Lång, Lars Sund ja Ulla-Lena Lundberg. Myös Monika Fagerholm ja Kjell Westö aloittivat uransa 1980-luvulla. Westö debytoi runoilijana, julkaisi sen jälkeen pari novellikokoelmaa ja siirtyi romaanikirjailijaksi vasta 1990-luvulla. Muita eturivin suomenruotsalaisia novellisteja olivat Johan Bargum ja Kjell Lindblad.

Lähteet:     Finlands svenska litteratur 1900–2012. Red. Michel Ekman. 2014.
Mikkola, Anne-Maria … [et al.]. Äidinkieli ja kirjallisuus: käsikirja. 1999.

Taggar:

Skrivet av: Virva Soikkeli den 14 september 2017