Luonto pakastimessa

Luonto pakastimessa on toimittaja-kirjailija Anu Silfverbergin esseekokoelma, jossa kirjoittaja pohtii ihmisen ja itsensä suhdetta muun muassa luontoon, eläimiin, feminismiin ja jumalaan.

Osa esseistä pohjautuu Silfverbergin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaisemiin kolumneihin, ja osa on aivan uusia tekstejä. Jos pidit kolumneista, rakastat tätä kirjaa.

Silfverberg pohtii esimerkiksi sitä, olisiko pandakarhun parasta kuolla sukupuuttoon, jotta ihmiset tajuaisivat uhanalaisten eläinten todellisen hädän, ja sitä, pystyykö ateisti ikinä ymmärtämään, miltä uskovasta ihmisestä tuntuu.

Silfverberg ottaa kiertelemättä kantaa. Keskusta-puolue saa kyytiä useampaankin otteeseen, eikä kritiikiltä säästy myöskään kirjoittajan entinen työnantaja Helsingin Sanomat.

Eläimiä käsittelevässä luvussa puhutaan esimerkiksi delfinaariot, jotka moni jo onneksi tietää olevan turhaa julmuutta. Kirjan lukemisen jälkeen lukija näkee kuitenkin myös tavalliset eläintarhat uudessa valossa. Voiko uhanalaisten lajien säilyttämisen ja lasten eläintuntemuksen varjolla oikeasti pitää vangittuna villieläimiä? Kirja saattaa antaa myös tuuppauksen lihansyönnin lopettamista pohtivalle.

Kirja on hienoa luettavaa, vaikkei kaikkiin Silfverbergin mielipiteisiin yhdykään. Tämä kirjailija osaa perustella kantansa.