Totuus tuulivoimaloista

Tuulivoimaa pidetään ympäristöystävällisenä energiamuotona, johon panostamista moni suomalainen on kannattanut. Viime vuosina kiihtynyt tuulivoiman rakentamisbuumi on kuitenkin tuonut mukanaan myös ongelmia ja alan ylikuumenemista.

Kun valtio päätti tukea tuulivoiman rakentamista maksamalla tuotetulle energialle markkinahintaa korkeampaa syöttötariffia, lähtivät kotimaiset ja ulkomaiset yhtiöt nopeasti suunnittelemaan lisää tuulivoimaloita maakuntiin. Tuulivoima-alueiden mittakaava on kasvanut viime vuosina voimakkaasti: uusissa hankkeissa kyse on pyyhkäisykorkeudeltaan yli 200 metrin korkuisista 3-5 MW:n voimaloista, joita samalle alueelle saattaa tulla useita kymmeniä. Käynnissä ja suunnitteilla olevissa hankkeissa ollaankin jo nyt ylittämässä moninkertaisesti Suomen v. 2020 ilmastotavoitteet.

Tuulivoiman kansalaisyhdistys on koonnut kirjan valottamaan tuulivoiman niitä puolia, joista voimayhtiöt, kaavoittajat ja muut viranomaiset hankkeiden yhteydessä mielellään vaikenevat. Valmiina olevan tiestön ja voimalinjojen vuoksi tuulivoima-alueita suunnitellaan usein lähelle asutusta, mutta voimaloiden vaikutuksia paikalliseen luontoon, maisemaan ja asumisympäristöön ei oteta riittävästi huomioon. Esimerkiksi määräykset tuulivoimaloiden suojaetäisyyksistä ovat olleet puutteellisia.

Tuulivoimakriittistä kirjaa on helppo syyttää tarkoitushakuisuudesta. Tuulivoimapolitiikan taustojen jälkeen sisällön pääpaino on ihmisten negatiivisissa kokemuksissa tuulivoimahankkeista. Lukija jää ihmettelemään, miten puutteellisesti nyky-Suomessa näytetään toteuttavan näin isoja ja pitkävaikutteisia hankkeita. Ääriesimerkeissä voimaloita on rakennettu jopa alle 800 metrin päähän asutuksesta, ja ihmiset ovat käyneet vuosien taisteluita saadakseen rakentajan ja viranomaiset ymmärtämään niiden aiheuttamat melu-, välke- ja varjostusvaikutukset.

Kirjassa ei yksioikoisesti torjuta tuulivoimaa energiamuotona, mutta sen nykyinen toteutusmalli kyseenalaistetaan. Rahaan perustuvat motiivit tuntuvat liian usein olevan tärkein tuulivoimaa eteenpäin puskeva voima. Kirjan vaatimukset tuulivoimayhtiöille ja viranomaisille ovat lopulta melko kohtuullisia: avoin tiedotus kaikissa vaiheissa, paikalliset ihmiset ja ympäristön huomioiva suunnittelu ja ennen kaikkea riittävät suojaetäisyydet voimaloiden ympärille. Lisäksi valtion tulisi ottaa vastuu alan valtakunnallisesta ohjaamisesta. Muuten edessä voi olla kirjassa siteeratun Eija-Riitta Korholan sanoin ”Talvivaaran jälkeen Tuulivaara”.