Valkoinen sheikki

Elokuva fanituksesta, parisuhteesta, salaisuuksista ja siitä, kuinka jonkinnäköisen kulissin ylläpitäminen on joillekin niin ehdottoman tärkeää.

Valkoinen sheikki (Lo Sceicco Bianco) on italialaisen Federico Fellinin ohjaama elokuva 1950-luvulta.  Fellini tunnetaan parhaiten hänen ohjaustöistään La Strada (Tie, 1954) ja La dolce vita (Ihana elämä, 1960), mutta tämä elokuva on hänen aivan ensimmäinen ohjaustyönsä. Elokuva on luokiteltu komediaksi, mutta sen komedialliset puolet olivat välillä piilossa tai tulevat esiin lähinnä todella karrikoiduissa esimerkeissä muun juonen ollessa välillä yllättävänkin vakava.

Tarina alkaa Roomasta, johon Wanda ja Ivan Cavalli saapuvat viettämään häämatkaansa. Jälkimmäisellä on mielessään lähes aikataulutettu suunnitelma siitä, mitä nähtävyyksiä nähdään milläkin vauhdilla, mutta Wandalla puolestaan on salaisuus. Wanda fanittaa näyttelijää, jonka roolihahmo on nimeltään Valkoinen sheikki.  Wanda, siitä huolimatta että on jo aikuinen ja naimissa, on lähes pakkomielteinen Valkoisen sheikin suhteen ja täten hän tekeekin kaikkensa päästääkseen tapaamaan kyseisen miehen. Ivan puolestaan haluaisi viettää aikaa yhdessä ja tutustuttaa Wandan omiin sukulaisiinsa, joten Wandan katoaminen Valkoista sheikkiä etsiessään työntää Ivanin lähes hermoromahduksen partaalle.

Elokuva pohtii laajasti faniuden ydinkysymystä siitä voiko näyttelijä olla yhtä viehättävä ja charmikas kuin rakastetun roolihahmon annetaan ymmärtää olevan? Pohdinta on täysin rinnastettavissa siihen miten saatamme kokea nykyajankin näyttelijät ja muut fanituksen kohteet kuten muusikot ja urheilutähdet. Vastauksen tähän kysymykseen ja pohdintoja siitä, millaisia odotuksia voi toista kohden asettaa, löydät seuraamalla Wandaa hänen valitsemallaan tiellään.