Valkoinen tiikeri

Palkittu romaanidebyytti Intiasta

Köyhän riksakuskin poika, menestynyt liikemies  Balram Halwai kertoo tarinansa kirjeessä Kiinan pääministerille. Kotikylän opettaja nimitti hänet Valkoiseksi tiikeriksi, viidakon harvinaisimmaksi olennoksi, jollainen syntyy vain kerran sukupolvessa.

Balramin tie Pimeydestä eli Intian köyhien maailmasta Valoon, rikkaiden maailmaan, onkin hyvin harvinainen selviytymistarina.

Rehellinen maalaispoika pääsee autokuskiksi Balram Delhiin. Siellä hän oppii kovien kokemusten kautta, kuinka yhteiskunnassa päästään eteenpäin.  Kyynärpäätaktiikkaa, lahjontaa, ylempien mielistelyä, alempien potkimista … sinänsä ei kovin yllättävä kuvio, mutta Adiga kertoo Valkoisen tiikerin tarinan niin viiltävällä hirtehishuumorilla maustettuna, että lukijan mielenkiinto säilyy alusta loppuun. Suvantokohtia juonessa ei muutenkaan juuri ole.

“Keltainen ja ruskea mies tulee hallitsemaan maailmaa”, ennustaa Balram, ja sanoo syyksi valkoisen miehen turmeltuneet tavat ja heikon luonteen. Hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta se, mitä hän kertoo ruskean ja keltaisenkin miehen tavoista, ei kyllä lainkaan todista mistään turmeltumattomuudesta eikä vahvasta luonteesta!

Balram itse käyttää kiipimiseensä todella turmeltuneita keinoja, murhaa kaihtamatta, mutta säilyttää silti rehellisen ja oikeamielisen asenteensa vaurautensa päiviin, ainakin niissä puitteissa, joissa hänen on toimittava ja elämänsä elettävä. Hän myös maksaa menestyksestään paljon kovemman hinnan kuin oli osannut aavistaakaan – vai osasiko sittenkin?